sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Huonot liitot?


 
Tänään otti silmään Hesarin kolumnista kappale:
Kun puolisoja ei sido toisiinsa raha tai sen puute, on myös varaa erota. Suomalaiset parit eroavat useammin kuin keskieurooppalaiset, mutta tuskinpa se siitä johtuu, että olisimme onnettomampia. Olemme vain vapaampia lähtemään huonoista liitoista.

Mutta millainen on ´huono liitto´? Adjektiivilistaa oikein vilisee silmissä, mutta hämmentävää on, että kukaan ei ole solmimalla solminut huonoa liittoa tai tuskin ylipäätään minkäänlaista parisuhdetta.  Jokaisen pyrkimys on päästä hyvään suhteeseen. Miten se sitten muuttui huonoksi?  Huomasinko? Tajusinko? Nukuinko vain onneni ohi?

Koskaan et muuttua saa.
Pakko on pohtia muutosta. Jos lauleskelen laulua toiselle, lupaanko samalla, että itsekään en muutu? Höpö-höpö, ympäristö muuttuu, suhde muuttuu – sinä ja minä muutumme. Vaikka meidät on vallan taitavasti onnistuttu jo monessa asiassa muokkaamaan muutosmyönteisiksi kameleonteiksi, parisuhteeseen ajattelun omaksuminen ei powerpointilta ohjeistettuna onnistu. Mutta ei suhteessa tapahtuvan muutoksen työstämisen tarvitse miinus-merkkistä olla.  Tai vaikka joku toteaisikin kauhistellen, että ”enhän mää enää tuntenu sitä samaks ihmiseks ollenkaa!”,  joku voi sanoa saman itsestään täydellä hellyydellä.

Pääasia on, että asiat todetaan. Käsittelemättöminä ne saattavat ruveta kummittelemaan uusien, niiden hyvään pyrkivien suhteiden aikana. Kuulin, että puolisot, jotka ovat oman muutoksensa eron jälkeen työstäneet, tuuppaavat kuulemma uudet kumppaninsa eroryhmään työstämään omat käsittelemättömät muutoksensa.

Kannattaa.









 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti