lauantai 4. tammikuuta 2014

Ero ja köyhyysloukku?



Ei voi olla taivastelematta sitä, millaisessa ajassa tässä nyt oikein eletään, kun edelleen Hesarin pääkirjoitussivun artikkelissa ´Yksinhuoltajien köyhyysriskiä on mahdollista vähentää´ (HS 4.1.2014) kuvataan ”kovin yleistä tarinaa” näin:

”Toinen puolisoista, yleensä vaimo, on heikosti koulutettu. Perhevapaiden jälkeen hän jää kotihoidon tuelle, kunnes seuraava lapsi syntyy. Kahden tai kolmen lapsen jälkeen erotaan, ja pienten lasten äidistä tulee yksinhuoltaja.” 

Ja niin edelleen tarina jatkuu kohti köyhyysloukkua!

”Päivähoidon, kouluttautumisen, työelämäharjoittelun ja lasten kotihoidon yhdistelmät vähentävät riskejä joutua myöhemmin erotilanteessa köyhyysloukkuihin.”

Voi tavaton! Entäpä jos ennen kaikkea panostetaan hyvin työstettyihin eroihin? Vanhemmuus ei erossa katoa minnekään. Isät eivät erossa katoa minnekään. Köyhyysloukkuihin ei kenenkään – ei äitien, eikä isien – tarvitse eron vuoksi pudota. Ero on mahdollisuus etsiä tulehtuneille suhteille myös hyviä ratkaisuja. Eroseminaarissa etsitään juuri niitä. Tasavertaisesti miesten ja naisten kesken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti