keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kokemuksia eroseminaarista



Kävin eroseminaarin, kun erosta ja erilleen muuttamisesta oli noin puoli vuotta.  Minulla oli valtava tarve puhua ja tavata ihmisiä, joilla oli takana samantyyppisiä tilanteita. Ystävät ja kaverit toki kuuntelivat, mutta monesti tuntui, että olin kuluttamassa heidän kapasiteettinsa loppuun omilla kokemuksillani ja tarpeellani puhua ja työstää. Olin pettynyt ja  vihainen itselleni ja expuolisolleni. Olin loputtoman surullinen lasteni takia, joille olisin halunnut antaa ehjän, kauniin ja turvallisen ydinperheen.  Pelkäsin yksinäisyyttä, yksin jäämistä, täydellistä vastuunottamista omasta elämästäni. 

Eroseminaarissa kohtasin ihmisiä, jotka kipuilivat samanlaisten tunteiden ja asioiden äärellä. Sain valtavasti voimaa, ymmärrystä ja tahtoa päästä eteenpäin.  Sain jakaa ja sain kuunnella. Sain erilaisia näkökulmia ja perspektiiviä.
Muistan, kuinka välillä kaivettiin nenäliinapakettia, kun joku itkeä tirautti. Ja pian saatettiin taas nauraa yhdessä, jollekin hauskalle, koomiselle käänteelle, jonkun ryhmäläisen tarinoissa.  Ryhmässä valitsi luottamus.  Sain olla juuri sellainen, kun sillä hetkellä olin kaikkine tunteineni ja epävarmuuksieni - keskenäräinen.  Kiitos siitä kanssaryhmäläisilleni ja ryhmän taitavalle vetäjälle.

Eroseminaariin voit tulla, kun ero on vielä meneillään tai kesken. Toisaalta monet ihmiset käyvät seminaarin vielä vuosienkin päästä eron jälkeen. Erilaisissa elämäntilanteissa saattavat nostaa päätään hieman eri kysymykset tai tunteet.  Toisinaan  eroseminaariin löydetään vasta sitten, kun on jo toinen ero elämässä menossa. Kas, kaikelle on aikansa ja paikkansa.

- Taina




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti