torstai 11. heinäkuuta 2019

Ihminen on ihme eronneenakin



Kysyin eräältä toiselta eroryhmien vetäjältä, miten hän aikanaan eroseminaarin löysi, vastaus oli:
- Kuule kun mä en muista!

Aivan erinomainen vastaus, joka kuvaa sitä sumua, joka elämässä saattaa vallita eron yhteydessä, tai ylipäätään tilanteessa, jossa löytää itsensä ajattelemasta eron mahdollisuutta.

Eräs viisas kommentoi sumun tarkoituksellisuutta sillä, että ”ei ihmisen ole tarkoituskaan ruveta tuollaisessa tilanteessa ryntäämään”, vaan että sumuisuus on ikään kuin suoja, joka antaa aikaa toipua, eheytyä ja vähitellen vahvistua muutokseen.

Mutta kai sumunkin sekaan tarvitaan kirkkaita hetkiä - edes silloin tällöin?

Mistä ja miten niitä löytää, kun keskellä massiivista suhteenpurkuhommaa voivat jo erostaselviytymiskirjojen nimet, kuten "Erosta eteenpäin" ja ”Jälleenrakennus”, tuntua vitseiltä? 

Usko minua, kohtaaminen saman asian äärellä, sumun tuulettaminen porukalla ja oman tarinan kuuleminen toisten tarinoiden rinnalla - siitä syntyy kirkkautta. 

Ihminen on ihme eronneenakin.




tiistai 9. heinäkuuta 2019

Jokainen haluaa muuttaa elämäänsä paremmaksi



Kuka minä olen, kun sinä et ole vierelläni?

Matkalla muutokseen on opittava ymmärtämään itseään uudella tavalla. 
Eron jälkeen ymmärrystä tai ymmärtämättömyyttä haluaa peilata muiden saman kokeneiden kokemuksiin, joko omatoimisesti lähipiirin kanssa tai ohjatusti eroseminaariryhmissä. 

Yhteinen tavoite on, että jokainen haluaa muuttaa elämäänsä paremmaksi.

Artikkelissa ´Lapsi jää erossa aikuisen itsekeskeisyyden alle´ psykologi Risto Lappeteläinen nostaa esiin lapsen näkökulmaa erossa. 

Hyvä niin, mutta mikä olisi erotilanteessa tervettä ja sallittua itsekeskeisyyttä aikuisille? 

Kun hämmästellään oman ajan ottamisen tarvetta, markkina-arvon testaamista, viihteelle tempautumista, uusia ihastuksia tai uraan ja kuntoiluun liittyviä puuskia, usein takana on tarve työstää stressaavaa muutosta ”keinolla millä tahansa”. 

Neuvontapalvelut tekevät kiitettävää kohtaamistyötä resurssiensa puitteissa. Vertaisryhmätoiminta perustuu kokemuksellisuuteen – ihan taatusti tiedetään mistä erotyössä on kyse.

Jälkiviisaana on helppo yhtyä Lappeteläisen ajatukseen siitä, että erotilanteessa olisi hyvä, jos vanhemmat (sanoisin ylipäätään eronneet) malttaisivat vaikkapa vuodenpäivät miettiä, mitä tapahtui ja miksi, eivätkä peittäisi kaikkea uusiin, innokkaisiin suhteisiin.
- Silloin kaikki jää käsittelemättä. En välttämättä vastustaisi sellaista lakia, että ihmisen erotessa avio- tai avoliitosta, pitää olla vuosi mietteliäällä kannalla. Ei sellaista tietenkään voi säätää, mutta se olisi psykologisesti hyvä laki, Lappeteläinen jatkaa.

Suomalaiseen eroseminaariin osallistumisen sisällyttäminen muutosvyöryyn on ihan tervettä itsekeskeisyyttä. Vai eikö muka jokainen erotyötä tekevä ansaitse itselleen kolme tuntia viikossa ryhmässä, joka tukee ja tuuppaa ajatuksia, tekoja ja elämää parempiin uomiin?  



 Mainittu artikkeli löytyy kokonaisuudessaan tästä >>

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Eroseminaari perustuu strukturoituun työmalliin

           

 Eroseminaarin rakenne perustuu Bruce Fisherin Jälleenrakennus-työmalliin, 
 jonka psykologi Kari Kiianmaa jalkautti Suomeen 90-luvulla. Suomalaiseksi                           eroseminaariksi malli muokkautui pienin muutoksin 2012 alkaen. 

       Strukturoitu työskentely helpottaa oman 
          elämän ohjaamista kaoottisessa tilanteessa

          Yhdentoista viikon aikana käydään lävitse seuraavat tärkeät teemat:
          1. Tee erosta oppimiskokemus
          2. Miksi erosimme? Miksi menimme yhteen?
          3. Vapaudu eron vihasta
          4. Surun pitkä tie
          5. Olet tärkeä ja ainutlaatuinen
          6. Kuka elämääsi ohjaa? Ainoa pysyvä on muutos
          7. Avoimuus ja toimiva parisuhde
          8. Yksinäisyys ja suhteet
          9. Rakkaus ja uusi elämä
         10. Seksuaalisuus
         11. Lapset ja ero 

Eri kertojen teemat resonoivat eri tavoin - se on aivan ymmärrettävää, mutta                        samankaltaisuus voi silti yllättää. Se, että en olekaan yksin tässä tunnemylläkässä. 

Että kivun, ahdistuksen, sattumisen ja tunneperkeleiden sanoittamalla näkyväksi              tekeminen on sallittua. Ja että omien sanojen puuttuessa saan vetoapua toisilta.

Juuri siinä piilee vertaisuuden voimaannuttava ydin.  







tiistai 18. kesäkuuta 2019

Eron jälkeen on sallittua toipumisen hitaus


Marianna Stolbowin teksti on lohdullista ja rakentavaa luettavaa kaikille meille, eronneille ja sitä pohtiville: Erosta eteenpäin (WSOY 2014) 

Kirja antaa valmiuksia ihmissuhteen käsittelyyn sekä keskellä eron tuomaa emotionaalista kaaosta että antamalla junnaaviin eropohdintoihin erilaisia näkökulmia. Teksti kannustaa pysähtymiseen, omaan itseen tutustumiseen ja uusin eväin jatkamiseen.

Hitauden teema puhuttelee varsinkin meitä, jotka tuntevat raastavaa painetta osoittaa toipumisen merkkejä itselle, sukulaisille, naapureille, työkavereille, ja ränsistynyttä olemustasi pälyilevälle lähikaupan kassalle.

Seuraava on sitaatti kirjan Hidas pääsee pitkälle -kappaleesta: 

Älä kuuntele niitä, jotka kannustavat 
ensimmäisenä deittipalstoille, älä lotkauta 
korvaasikaan sille, joka rohkaisee unohtamaan.

On olemassa vaara, että uuden ihmissuhteen, 
uuden kumppanin tehtäväksi tulee korjata ja korvata 
edellisen aiheuttamia pettymyksiä.

Vaarallista on myös, jos päättää tehdä uudessa 
suhteessa kaiken toisin. Silloinkin uutta suhdetta 
ja sen tapoja määrittelee edelleen juuri se päättynyt 
suhde, josta halusi tai pyrki eroon.

Mitä hitaammin ja perusteellisemmin ihminen 
pysähtyy eronsa äärelle, sitä enemmän hänellä 
on mahdollisuus oivaltaa itsestään.


tiistai 19. maaliskuuta 2019

"Ihminen kaipaa sielun ja kehon kumppanuutta."

Aikaisemminkin olen kyseisen tutkijan ajatuksia tuonut esiin, mutta tässä taas poimintoja:
Tutkija Jari Ehrnrooth kysyy, mitä me etsimme, kun etsimme rakkautta. Ihminen kaipaa sielun ja kehon kumppanuutta, joka tuntuu olemassaolon täyttymykseltä ja totuuden kohtaamiselta. Jos tämä ei parisuhteessa toteudu, ihminen jatkaa etsimistä, Ehrnrooth pohtii.
Ennen elettiin kulissiliitoissa, mutta nykyään ihmisille on tärkeämpää avoin rakkaus kuin instituutio. Siksi erojakin tapahtuu paljon. Tavallaan ihmiset ovat nykyään rehellisempiä tunteelle ja vapaampia valitsemaan.
– Uskontoa on käytetty pyhittämään avioliittoa instituutiona, koska se on auttanut yhteiskunnan järjestystä. Samalla siihen on sisältynyt ajatus, että rakkaus olisi tahdonvarainen asia. Lähimmäisenrakkaus on sitä, mutta ei rakkausrakkaus.
Ehrnrooth toteaa, että olisi aika kyseenalaistaa yhteiskunnan normeja.
– En usko että yksikään ihminen lähtee liitostaan kevyesti, ilman tuskaa ja syyllisyyttä. Kyllä jokainen lähtijä on käynyt oman moraalisen kamppailunsa. Kaikki ratkaisut tehdään aina sillä viisaudella, mikä kulloinkin oli mahdollista. Elämähän ei ole reilua eikä oikeudenmukaista.
--- 



keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Ero ja kiipeäminen


Alkuperäisen Jälleenrakennus-työmallin kehittäjä Bruce Fisher vertaa eroon ja eron jälkeiseen elämään sopeutumista vuorelle kiipeämiseen. Puurajan yläpuolelle pääsemiseen menee ehkä vuoden verran, siitä eteenpäin jokaisen matka etenee kulkijan omaa matkavauhtia.

”Ohhoh, onko siitä jo KOLME vuotta..?”
Ajan taivastelusta huolehtivat hyvää tarkoittavat tutut. Juuri he, jotka malttamattomina keskittyvät odottamaan vierellesi ilmaantuvaa uutta kumppania. 

Anna heidän odottaa, keskity sinä itseesi. 
Eron jälkeen omalle hitaalle kiipeämisellesi ajan antaminen avaa kaikki ne mahdollisuuksien maisemat, jotka kumpuavat sinusta itsestäsi. Ne ovat aitoja taitoja, valmiuksia ja unohdettuja ominaisuuksia, joita et ehkä tiennyt itsessäsi olevankaan.

Eroryhmässä kiivetään yhdessä
Puretaan tunteita, vertaillaan reittejä ja ratkaisuja. Puhutaan asioista samoilla sanoilla. Ja vaikka sanoja ei olisi ollenkaan, korvien välissä kiipeäminen jatkuu. Sitä sanotaan kasvuksi.